Onneksi siitä ei ollut muita menossa kuin minä ja kaks takanatulevaa, jos olis vasemmalta tullu joku samalla ku mä pyörähän sen kaistalle… joo en halua edes aatella. Eikä ne muutkaa ajanu onneks perään ku auto lähti heittää niin isossa kaaressa että pääsin alta pois. Ihanat katastrofin ainekset heti aamutuimaan.

Nyt pitää vielä käydä suihkuttelemassa niitit ja sitten lähtä duuniin. Mä oon tänään muka vastuuhenkilö vaikka en osaa edes sulkea, huoh.

Tänään päätin vihdoin ostaa Oikeaa Ruokaa. Mä oon nykyään liian paljon liesuussa ja aattelen ettei muutamaks päiväks viitti, elän sitten leivällä ja tyyliin suklaalla. Nyt on duunia koko loppuviikko joten mun pakko olla himassa, siis tsemppasin ja ostin safkaa.

Huomenna on vapaata ja mä sain vetoauton lainaksi, meen Siuntioon kattomaan Ottoa ja kiepsauttamaan jonkun kevyen maaston.

———————————

Juttelin just Lotan kanssa puhelimessa, teki hyvää.

Hämmästeltiin yhdessä tätä seurustelemattomuusjuttua. Tänään mulla meni kaikki putkeen mutta silti tuntuu että jotain puuttuu, se on niin kummallista. Ja se tyyppi jonka ennen luulin olevan vastaus kaikkeen onkin oikeasti niin kaukana siitä etten edes käsitä. Musta tuntuu että kaikki on musta hirvittävän kaukana. Ihmiset ja asiat. Ei oikeasti pitäisi valvoa näin myöhään niin ei tulisi mietittyä!

Huomenna lupasin mennä kotiin siivoamaan mutta en tiedä jaksanko sittenkään. Äiti meinaa myydä alkukodin ja muuttaa pikkuveljen kanssa vuokralle kunnes asuntojen hinnat laskevat. En tajua tuota suunnitelmaa mutta ei kai mun tarvi. Se ehdotti ensin viikonloppua ja musta tuntui niin hyvältä kieltäytyä duuneihin vedoten.

En ole pitkään aikaan käynyt kaupungilla ja mietin että huomenna voisin. Moneltahan tulee pimeää? Ennen sitä pitäisi ehtiä tallille. Jos mä en nyt vaan pääsisikään sinne siivoamaan. Olin tänään shoppailemassa, mulla on uusi takki ja hame ja JAKKU, oon vissiin tulossa vanhaksi. Mutta se on i-ha-na. Tekee mieli pukeutua tätivaatteisiin ja mennä tepastelemaan kaupungille. Jos sais käytyä verotoimistossa ja juttelemassa lävistäjän kanssa. Siivoushommat saa sitte jäähä!

Oikeastaan en osaa enää kirjoittaa ja se tuntuu pahalta. Jotenkin just nyt tekis mieli niin palata siihen mitä tein joskus kasilla ja ysillä, kirjoitin jatkuvasti.

Tänään kävi tyyppi katsomassa kämppää. POIKA! Ajattelin että juu tuo on sitten viimeinen hätävara. Mutta se oli välittömämpi tyyppi kuin ne kaikki tässä käyneet tsubut yhteensä. En tiedä, tänään tulee vielä toinen tyyppi mutta se mun alkuperäinen vaihtoehto numero yksi, toinen Tiina ei vastaa enää puhelimeen. Kiva.

Sain varattua kampaajan huomiselle, saa nähdä mitä se keksii.

Tää blogi vaatii hiomista. Se ei tunnu omalta.

Oltiin kolme yötä, olin yöjuoksulla niistä kaksi ja sain tietenkin pahaa silmää, onneksi mulla oli hullun kivaa. Sain asioita selviteltyä itseni kanssa ja vaikka nyt väsyttää niin on tyytyväinen ja jotenkin raikastunut olo. Tietenkin mulle tuli pieni haikeus siitä että jos menisin sinne talveksi töihin niin voisin vetää tuollein joka ainoa viikonloppu eikä tarvis välittää mistään normaalista elämästä aivan kuten ei viime talvenakaan, mutta mua jotenkin pelottaa tuhlata aikaa niin.

Löysin ihan hyvää kutumusiikkia ja kun illat alkaa olla kylmiä ja pimeitä niin tekee mieli käpertyä jonkun kainaloon ja pussailla ja musta tuntuu TODELLA oudolta kun ketään tarkoitukseen sopivaa ei ole olemassakaan. Mutta Ylläs auttoi tuohonkin, en muista millon viimeks on ollu jotenki näin levollinen ja tulevaisuuteen luottavainen olo. Outoa että vain vähän aikaa jonkun ihmisen seurassa riittää tyynnyttämään mielen ilman että jää sellaista oloa että pitäisi saada vielä vähän kahdenkeskistä aikaa. Mulle aivan epätyypillistä mutta todella ihanaa.

Maanantaina sain taas dynkkyyn, lähinnä henkisesti siis. Sen illan ja tiistain olin ku olisin sukeltanu mankelin läpi vaikka normijärkinen olis varmaan osannu aavistaa ja ajatella ja olla ees menemättä paikalle. Hiukan teatraalisesti märysin ja mökiltä himaan päästyäni kelasin että jos vaan makais muutaman päivän eikä tekis mitään, valittais vaan niin helpottaiskohan. Olen myös kuunnellut viime aikoina suunnattomasti Staminaa, yritän vissiin kanavoida jotain aggreja, hah.

Joka tapauksessa kävin eilen tallilla ja sain muuta ajateltavaa. Onnistuin nimittäin esittämään Hyttysen niin vakuuttavasti kun harjoiteltiin että maanantaina aamulla lähden tutustumaan juuri ruunattuun kolmivuotiaaseen Miroon joka mun ehkäpä pitää esittää laatuarvostelussa ensi kuussa. Pitäis ehkä käydä lenkillä, se helvetin kipitys käy kunnon päälle aika nopeasti.
Tänään illalla saapuvat mun uudet lapset, chinchillat. Ajatukset niistä on käyneet yhä ristiriitaisemmiksi mitä lähemmäksi niiden saapumisen hetki käy. Sama on noissa heppahommissa. Jos nyt olen ahkera ja tsemppaan niin pääsen tohon tiimiin aktiivijäseneksi – aloittaen pohjalta mutta kuitenkin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mun kalenteri on täynnä ja mun täytyy sanoa kavereille että juuri silloin mä en kerkeä tai että kerkeän vain muutamaksi tunniksi. Se on ihan uutta ja outoa. Toisaalta viime vuonna ja Lapissa olin duunissa kiinni melkein koko ajan niin silloin ei tarvinnut edes kirjoitella kalentereihin.

Välillä musta tuntuu että en halua sekaantua heppahommiin liiaksi, en edes tiedä mistä tuollainen fiilis tulee. Mieluummin mä niitä teen kun istun koneella. Miron esittämisestä saisin sitäpaitsi rahaakin vähäsen vaikka samapa tuo, jos se sujuu niin tekisin sen ilmaiseksikin.

En oikeastaan tiedä mikä mua vaivaa ja miksi koko ajan tuntuu siltä että ei oo hyvä näin.

Äiti on tietenkin ahdistellut mua siitä kun en opiskele mitään ja sanonut että kyllä pitää hankkia joku ammatti eikä luottaa siihen että mies elättää. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä mitä se sanoo jos saan sen megahohdokkaan paikan ALEPASTA niin en kyllä jaksa hakea kevääksi mihinkään. Käyn neljä päivää viikossa siellä ja kolmena syleksin kattoon. Keväällä voi sitten kattoa että olisko musta mihinkään vieläkään.

Ennen aina pelkäsin sitä että opiskelen vielä kun olen 30 eikä mulla oo miestä eikä lapsia ja asun vuokralla ja plaa plaa ja musta tuntuu että juuri tällä asenteella mikä mulla on nyt niin just toi on mun kohtalo.

Ennen mulla oli sentään jotain intohimoja: ratsastin, piirsin, kirjoitin, ompelin, larppasin, mitä vaan. Nyt on vaan tällanen vetelä olmi joka on tylsistynyt kaikkeen mitä tekee ja aina haikailee johonkin muualle. Keskeneräisen neuleenkin laitoin pussiin ja vein vaatekomeroon kun “ei sitä varmaan ikinä jaksa tehdä loppuun”.

Mikähän helvetti tähän auttais.

Seuraavasta palkasta ajattelin lohkaista 50€ läväriin. Tuntuu hyvältä idealta, ihan kuin musta puuttuisi juuri se osa. Millonkohan sitä tajuaisi että asioiden hankkiminen ei välttämättä ole lääke tähän vitutukseen. Mutta minä haluan juuri sen.

Taivut tai murrut
Sammut tai palat
Ajat päälle tai väistät ojaan
Muutut tai et

Vaikka uhkailet tyhjällä aseella,
Tai rakastat vain kasvoja peilikuvassa,
Tai odotat lopunajan petoa
Tai elät ikuisessa surussa

Tein kuten wanhoina hyvinä aikoina Belgiassa: laitoin Mustaschia soittimeen ja lähdin myöhäiselle lenkille. Kunto ei ollut yhtä hyvä kuin silloin, ilmankosteus oli suht sama, ilma oli vain turhan kylmä ja tuoksui erilaiselta. Olo tuntui kuitenkin kotoisalta, pitkästä aikaa.

Pesin tänään keittiöstä seinät ja ikkunan ja olen ihan hullun poikki. Tiedän että toi edellinen kuva on liian suuri mutta en oikeasti jaksa pienentää sitä. Teen seuraavista kuvista oikean kokoisia.